Olen oppinut tämän viimeisen seitsemän vuoden aikana, jotka olen sukututkimuksen parissa ahertanut, että sukututkimus vaatii todella pitkää pinnaa. Välillä nousee seinä vastaan joka puolelta. Vanhat kirkonkirjat ovat epäselvästi kirjoitettu, vanhan ajan käsialalla käsin. Jossain kohdassa on mustepullo kaatunut sivulle ja selvää ei vain saa.

Tämän päivän olen viettänyt tutkien ja nytkähdin taas askeleen eteenpäin. Löytyi tärkeä henkilö vuodelta 1855, hänen rippikirjansa.

Joten jatkan kirkonkirjojen parissa...

-Tanja